Pohjoisella työmaalla tarvitaan monipuolisuutta ja vastuunkantoa
Kun työmaatyöntekijä pääkaupunkiseudulla lähtee aamulla töihin, hän luultavasti hyppää autoon tai pyörän selkään tai kurvaa pysäkille odottamaan oikeaa bussia, raitiovaunua tai junaa. Hän nappaa ehkä matkalta kahvin ja etenee muun työmatkaliikenteen tahdissa töihin samalle projektille, joka on työllistänyt häntä mahdollisesti jo kuukausien ajan. Toisin on 600 kilometriä pohjoisempana – maantieteellisesti puoli Suomea kattavassa Pohjois-Suomessa etäisyydet ovat pitkiä, julkista liikennettä tai ruuhkia ei ole ja projektit ovat usein pieniä ja hajallaan. Toisaalta välimatkat taittuvat jouhevammin ilman ruuhkapiikkejä ja yhteishenki oman porukan kesken on omaa luokkaansa.
”Rakentaminen täällä on hyvin erilaista paitsi olosuhteiden vuoksi myös markkinansa puolesta. Emme esimerkiksi ole hetkeen tehneet puhtaasti pelkkää väylärakentamista missään, eikä moottoriteiden tai siltatöiden kaltaisia suurhankkeita nykyään hirveästi ole. Samalla porukalla teemme pienempiä, monipuolisia töitä laajalla alueella”, kertoo Destian Väyläpalveluiden Pohjois-Suomen projektijohtaja Risto Lippo.
Laaja alue ja haastava ilmasto ohjaavat työnsuunnittelua
Pohjoisessa urakat ovat pienehköjä ja enemmän hajallaan kuin eteläisessä Suomessa. Tällä hetkellä Destia urakoi pohjoisessa kahta suhteellisesti suurempaa urakkaa, Pesiökylän raakapuuterminaalia Suomussalmella sekä Oritkarin kolmioraidetta Oulussa. Niiden valmistuessa vuoden 2023 aikana urakkakanta koostuu näillä näkymin ripotellen pienemmistä hankkeista, sillä lähivuosille ei ole Väyläviraston investointiohjelmassa isompia hankkeita suunnitteilla.
”Käytännössä ainoa kaupunki, jolla on puskuria säännöllisemmille ja isommille hankkeille, on Oulu. Muualla pienemmätkin hankkeet ovat jo todella kilpailtuja. Nyt kun uusi tehdas Kemissä valmistuu, koventuu kilpailu taas entisestään niidenkin toimijoiden vapautuessa taas kilpailuun mukaan. Meillä on kuitenkin kova luotto omiin tekijöihin ja tarjouslaskentaan, eli valmiina ollaan”, Lippo sanoo.
Kun urakka lopulta voitetaan, on myös itse tekeminen monesta näkökulmasta erilaista ja tietyllä tapaa kiireettömämpää. Rauhallinen ympäristö mahdollistaa esimerkiksi sen, ettei liikennejärjestelyjä tarvita samassa mittakaavassa kuin kaupunkikeskittymissä. Jo työnsuunnittelussa huomioidaan myös, ettei kaikkia tarvittavia resursseja ole välttämättä välittömästi saatavissa, ja aikatauluun sisällytetään kylmien ja lumisten talvien ajalle tarvittavia työtaukoja.
”Käytännössä maanrakennustyöt pysähtyvät aina marraskuusta maaliskuuhun. Monia muita hommia pystytään yleensä tekemään kyllä hyvin, mutta lumitöitä pääsee varmasti talven aikana tekemään riittävästi. Sen vuoksi talviaikaan varataan yleensä jo etukäteen aikaa lomiin ja työtaukoihin, joilla voimme keventää tätä työmäärää.”
Työntekijät saavat vastuuta ja monipuolista tekemistä
Hajautunut markkina vaatii tekijöiltä monipuolista osaamista ja vastuunkantokykyä. Yhdellä työmaapäälliköllä voi olla kontollaan useampi hanke, projektijohto vastaa satojen kilometrien päässä toisistaan olevista urakoista ja tiheään vaihtuvat työtehtävät tarjoavat tekemistä niin, ettei kyllästymään pääse.
”Meiltä löytyy omasta talosta melko lailla kaikkea, mitä tällaisessa markkinassa tarvitaan. Voimme omalla porukalla tehdä samassa urakassa eri vaiheet suunnittelusta rakentamiseen ja ylläpitoon. Monet nykyisistä työpäälliköistä ovat olleet meillä harjoittelijoista alkaen ja tekemisen kautta kasvaneet tällaisiin urakoihin ja meidän toimintatapoihimme”, Lippo kertoo.
Työmaapäälliköt ja työnjohtajat saavat urakoilla tavallista enemmän vastuuta, sillä ylempi johto ei pysty yhtä tiiviisti pitämään yksittäisten urakoiden välillä lankoja käsissään. Erilaiset etäviestintäkanavat helpottavat yhteistä koordinointia ja yhteydenpitoa, mutta hektisessä työssä paikallisen tason päätöksenteko on usein tarpeen. Työssä pitää olla myös halukas reissaamaan ja mukautumaan kulloisiinkin työtapoihin. Tekemistä halukkaille kuitenkin riittää, ja tälläkin hetkellä kaikki alueen destialaiset ovat työllistettyjä.
”Väkemme on sopeutunut pohjoisen työmarkkinaan hyvin. Osaavaa porukkaa tarvitaan myös jatkuvasti lisää, ja meille paras tapa on kasvattaa täältä käsin omaa porukkaa. Joka vuosi saamme paljon hyviä harjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä alueen ammattikorkeakouluista, ja heitä sitten rekrytoidaan myös valmistumisen jälkeen. Toistaiseksi tilanne näyttää jatkuvan tällaisena, ja meillä on hyvät avaimet pärjätä pohjoisessa toimintaympäristössä myös tulevaisuudessa. Rakentamalla monipuolisesti laadukasta infraa varmistamme, että ihmisten elämä sujuu jatkossakin hyvin myös pohjoisemmilla leveyspiireillä.”