Joukkuepelaaja
Kerran destialainen, aina destialainen – näin voisi sanoa Janne Pekkarisesta.
Janne Pekkariselle kävi hyvin vuonna 2007, kun hän tuli Destialle insinööriopintojensa työharjoitteluun laborantiksi. Elämän palaset loksahtivat silloin hyvin kohdalleen.
– Opiskelukaverini oli päässyt Destialle ja hän vinkkasi, että harjoittelupaikkoja oli yhä vapaana. Sillä tiellä ollaan, vuoden verran Etelä-Suomen laatupäällikön pestiä hoitanut Pekkarinen myhäilee.
Pekkarisen toimenkuvaan kuuluvat laatu-, työturvallisuus- ja ympäristöasiat. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän toimi kuusi vuotta Destian Asiantuntijapalveluissa tutkimuspäällikkönä.
– Ehdin välillä olla autotehtaalla laatuinsinöörinä, mutta sitten entinen esimies Destiasta soitti ja houkutteli tutkimuspäällikön hommiin. Kynnys palata oli tosi matala, Janne Pekkarinen kertoo.
Jannen työpäivään kuuluu työmaakäyntejä, MVR-mittausten tekemistä, palavereja, asetusten ja ohjeistuksien jakamista työmaille sekä ajankohtaisia ympäristö-, laatu- ja turvallisuusasioita.
–Autan projekteja kaikenlaisissa rakentamisen turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Käskyttämisen sijaan pyrin edistämään työturvallisuutta yhteistyössä ja positiivisessa hengessä. Työturvallisuusasioita ei voi edistää yksin. Tarvitaan jokaisen panosta.
Yhdeksi työnsä parhaista puolista hän laskee monipuolisuuden. Joka päivä oppii jotain uutta.
– Työtoverini ovat erittäin osaavia ja kokeneita. Mikä parasta, he eivät pihtaa tietojaan, vaan jakavat niitä auliisti ja auttavat tarvittaessa kaikin tavoin, sikäli kuin voivat. Hyvä yhteishenki on tärkeä voimavara. Sen ansiosta jaksaa.
”Autan kysyjiä aina kun voin.”
Janne Pekkarinen valmistui Turun ammattikorkeakoulusta biotekniikan alan insinööriksi samana vuonna, kun tuli harjoittelijaksi Destiaan.
– Taustani kertoo osaltaan, että Destiaan tarvitaan monenlaista osaamista. Biotekniikan opiskelusta on ollut hyvinkin paljon hyötyä esimerkiksi ympäristöasioiden käsittelyssä. Insinöörikoulutus sinällään antaa alasta riippumatta valmiuksia monenlaiseen tekemiseen.
Janne tiesi jo lukiossa haluavansa opiskella tekniikkaa. Mallia löytyi myös kotoa, sillä Jannen isä on sähköinsinööri. Itse opiskelupaikan valintaan vaikutti osin puhdas sattuma. Myös siitä muodostui yksi hänen elämänsä käännekohdista.
– Olen aina ollut innokas urheilija ja joukkuepelaaja. Opiskelin pari vuotta tuotekehitystä HAMK:ssa, kunnes tuli tilaisuus lähteä lapsuuden kotikaupungistani Hämeenlinnasta Turkuun pelaamaan salibandyä. Samalla rupesin tutkiskelemaan, millaisia opiskeluvaihtoehtoja Turku tarjoaa. Biotekniikka natsasi – tosin peliura venytti opintojen kestoa. Muuton myötä elämä lähti rakentumaan nykyiselle mallilleen.
Janne Pekkarinen uskoo joukkueurheilun vaikuttaneen hänen työelämätaitoihinsa. On luontevaa tukeutua toisten vahvuuksiin, mutta tarvittaessa pitää pystyä myös itsenäisiin päätöksiin.
Mies pelaa edelleen salibandyä ikämiessarjassa. Lisäksi hän lenkkeilee ja metsästää, sikäli kuin kahden alle kouluikäisen pojan isänä ehtii. Ylpeä isä kehaisee, että pojista näyttää myös tulevan pelimiehiä: 6-vuotias pelaa jo paikallisseurassa jalkapalloa.
Kirjoittaja: Maarit Seeling
Kuvat: Antti Vettenranta