Pinnalla

D-miehen päiväkirja: päiväni kesäkunnossapidon apurina

10.07.2017 08:00:00

Näillä leveysasteille talvi ei ole kovinkaan hellävarainen ja tiestöön ehtii syntyä monenlaisia vaurioita. Onneksi kollegani osaavat asiansa, joten kunnossapitotyöt sujuvat kesäisinkin vankalla ammattitaidolla. Minua on aina kiinnostanut tietää, mitä se kesäkunnossapito oikein onkaan – ja tällä viikolla minulle tarjoutuikin tilaisuus seurata kollegoita tositoimissa. Satoi tai paistoi, luvassa oli täysi päivä Suomen kesäisillä teillä.

Aloitimme päivän hiekkateiden paikkaushommista. Soratiet ottavat iskuja, kun routa tekee temppujaan, niille voimille en minäkään mahda mitään, vaikka voimailu onkin eräs lempilajini. Tositoimijoidemme kanssa huolsimmekin tietä tulevaa varten: paikkasimme pitkän soratien kaikki montut ja tasasimme tarpeen mukaan lisää soraa ongelmakohtiin. Lisäksi automme suihkivat teille vettä pölyn kurissa pitämiseksi. Onneksi huippukalustolla homma sujuu mukavasti.

Nyt tiellä kelpaa ajella eikä jousitus joudu koville. Rallia ei kuitenkaan kuulu vetää, vaikka työkaverini Masa aina kertoo menestyksekkäistä kilpa-autoiluvuosistaan lähes jokaisessa mutkassa. Kartanlukijan kanssa harjoittelu ja suljettu tienpätkä ovat täysin eri asia kuin navigaattorin kuuntelu kapealla tiellä, jossa puiden takaa voi tupsahtaa eteen toisen auton lisäksi vaikka metsäkauris.

Lounaan jälkeenlähdimme sillan pesuun – tämän kun vaimo tietäis, niin heti joutuisin ikkunanpesuhommiin kotosalla! Mutta onhan tämä nyt ihan erilainen taiteenlaji, kun mittasuhteetkin ovat niin isoja. Siltojen lisäksi putsasimme isoja teitä puhtaaksi, koska sade ei pese myöskään pääväyliä kuntoon. Onneksi kesä kuitenkin kuivaa säiliöautonkin lätäköt, ja onhan silloilla myös veden poistumiselle omat rakenteensa. Samassa yhteydessä tositoimijamme myös tarkastavat sillat, jotta mahdolliset vauriot eivät jää huomaamatta.

Ja ihan kuin tässä ei olisi ollut jo riittämiin, saivat jallitettua minut vielä niittohommiin. Keväällä pusikot alkavat kasvaa teiden varsille ja kesällä niiden kasvuvauhti kiihtyy toden teolla. Meidän pitää varmistaa, että teillä näkyvyys säilyy hyvänä kaikille tien käyttäjille, ilman röntgenkatseita. Välillä niittäminen on hankalaa ahtaissa kohdissa, kun homma joudutaan tekemään liikenteen seassa. Pyrimme kuitenkin ajoittamaan niitot ruuhkattomaan aikaan ja tänään onnistuimme mielestäni hyvin. Kunnon varoitusvalot ja huomioliivit auttavat autoilijoita havaitsemaan tositoimijat hyvissä ajoin, kun satutaan paikalle samaan aikaan.

Opin tänään, että niittäminen aloitetaan tärkeimmistä risteysalueista ja riskipaikoista. Sitten siirrytään pidemmille tieosuuksille. Välillä jalkaudutaan leikkaamaan alueita, joihin koneella ei pääse. Nyt on pientareita siivottu, viihtyisillä teillä on turvallista ajella!

Voin kertoo, että olin työpäivän jälkeen ihan puhki. Monta tuntia ulkoilmassa, säiden armoilla – on ne kaiken kestäviä tyyppejä, nuo kunnossapidon tositoimijat! Kokemus pani myös miettimään miltä maantiet tai kaupunkiympäristö näyttäisi ja tuntuisi jos nämä kuviot jäisi joku vuosi tekemättä, tuskin näkisi lentää, saati ajaa. Ottaen huomioon, että ollaan samoilla pohjoisilla ulottuvuuksilla Siperian ja Alaskan kanssa, etäisyydet ovat pitkiä ja luonto monimuotoista, meillä hommat pyörii huikealla tehokkuudella.

Siistiä ja turvallista ajomatkaa siis!


< Palaa takaisin